Kategoria II:
Pyhä Birma

Historia
Himalajan vuoristossa oli Lao-Tsun -temppeli, jossa palvottiin kultaista, safiirisilmäistä Tsun Kyan-kse -jumalatarta. Temppelissä asui vanha pääpappi Kittha Mun-Ha, ja hänellä oli valkoinen kissa nimeltä Sinh. Temppelialueella oli muitakin valkoturkkisia ja keltasilmäisiä kissoja. Eräänä yönä temppeliin hyökättiin ja pääpappi sai surmansa. Muut papit rukoilivat jumalattarelta apua. Pääpapin kissa Sinh asettui kuolleen isäntänsä päälle ja käänsi katseensa kohti jumalatarta. Kissan turkki sai kullanhohtoisen värin ja silmät muuttuivat safiirinsinisiksi, aivan kuten jumalattarella. Kissan kasvot, korvat, jalat ja häntä saivat hedelmällisen maan värityksen. Ainoastaan tassut, jotka koskettivat kuollutta säilyivät valkoisina, puhtauden ja hyvyyden värisinä. Tämä loi legendan birman valkoisista tassuista.

Jumalattaren merkin saatuaan papit pystyivät puolustautumaan ja karkoittamaan vihollisen temppelistä. Myös muut temppelin kissat saivat saman värityksen kuin Sinh. Sinh jäi uskollisesti isäntänsä ruumiin päälle, kunnes menehtyi ja vei isäntänsä sielun paratiisiin. Legenda kertoo, että joka kerta kun birma kuolee, kissa vie kuolleen papin sielun ikuisuuteen.

Legendoja pyhästä birmasta on monia ja rotu on yksi vanhimmista. Yleisesti uskotaan, että Birma on tullut 1920-luvun Ranskaan Kaukoidästä. Suomeen ensimmäinen birma tuli Ruotsista 1970.

Kuvaus
Pyhä birma on sinisilmäinen, puolipitkäkarvainen naamiokissa. Sen kasvot, korvat, jalat ja häntä ovat naamion väriset, mutta muu vartalo on kullanhohtoinen. Käpälät ovat puhtaanvalkoiset ja niitä kutsutaan sukiksi. Takakäpälistä sukat jatkuvat valkoisena kiilana ylöspäin.

Pyhän birman naamiovärejä on monta: ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen ja creme. Lisäksi näistä väreistä löytyy myös tabby-kuvioinnit sekä ruskea-, sininen-, suklaa- ja lilakilpikonnaväritykset.
Pyhä birma on rakenteeltaan keskikokoinen. Sen jalat ovat lyhyet ja vahvat, käpälät isot ja pyöreät. Pää on melko pyöreä ja paksuposkinen. Silmät ovat syvän siniset, pyöreät ja hieman vinot. Korvat ovat keskikokoiset ja pyöreäkärkiset. Karva on puolipitkää ja silkkimäistä. Se on pidempää selässä ja kyljissä, lyhyempää kasvoissa. Kauluri ja häntä ovat erittäin tuuheita.
Birma-kissat ovat yleensä erittäin terveitä ja pitkäikäisiä. Ne syntyvät kokonaan valkoisina ja niiden värit alkavat hahmottua vasta muutaman viikon ikäisinä.

Luonne
Pyhä birma on luonteeltaan ystävällinen, mukautuva ja siisti kissa. Se sopii hyvin sisäkissaksi, mutta ulkoilee myös mielellään valjaissa.
Birma on erittäin sosiaalinen kissa, joten sen kanssa on muistettava "seurustella" päivittäin. Se hyväksyy toiset lemmikit ja pienet lapset. Birma rakastaa leikkimistä ja osoittaa kiintymystään omistajalleen käpertymällä kainaloon kehräten. Se kaipaa myös omistajansa huomiota. Jos se ei sitä saa, se kulkee perässä niin kauan, että se huomataan.

© Keski-Suomen Rotukissayhdistys 2003-2007