|
|
Ocicatin suosio on lisääntynyt koko ajan Suomessa, kotimaassaan Amerikassa se kuuluu suosituimpiin lyhytkarvarotuihin. Kukapa voisi vastustaa villin kissan kuvioita ja pantterimaista olemusta, joka huokuu voimaa ja eleganssia. Villin kissan ulkonäöstä huolimatta Ocicatin luonne on mitä rakastettavin, ystävällisin ja sosiaalisin.
Amerikkalainen Virginia Daly loi
ensimmäisen Ocicatin ikään kuin vahingossa, yrittäessään saada aikaiseksi
abessinialaisen naamiolla varustetun siamilaisen. Hän yhdisti riistanvärisen
abessinialaiskollin ja ruskeanaamioisen siamilaisnaaraan, ja sai aikaiseksi
ulkonäöltään abessinialaista muistuttavan naaraan nimeltä Dalai She. Tämän
naaraan Daly astutti vuonna 1964 suklaanaamio siamilaisella, jolloin hän
tavoittelemansa ticking- naamion lisäksi onnistui saamaan pentueeseen golden
täplikkään uroksen. Tuon Tonga- nimisen pennun muistutettua melkoisesti
oselottia, Virginia Daly tyttärensä
kanssa päätti kutsua sitä “ococatiksi”.
Mutta Tonga päätyi lemmikiksi,
joka leikattiin myöhemmin, eikä sitä koskaan käytetty kasvatukseen. Kuitenkin
tuo villiä kissaa muistuttava lihaksikas olento herätti niin paljon positiivista
huomiota, että Virginia Daly uusi yhdistelmän ja sai aikaiseksi tällä kertaa
ruskeatäplikkään pennun. Rotua esiteltiin pian näyttelyissä, ja siinä yhteydessä
mainittiin alkuperäroduiksi vahingossa abessinialainen ja amerikkalainen
lyhytkarvakissa.
Tuo vahinko ei suinkaan tuottanut huonoja ominaisuuksia, vaan siitä saamme
kiittää nykyisten Ocicattien hopeavärejä ja alkuperärotujensa siamilaista ja
abessinialaista vahvempaa ruumiinrakennetta. Villistä ulkonäöstä ja täplikkäästä
kuvioinnista huolimatta sillä ei ole mitään tekemistä villien kissojen kanssa.
Ocicatit nauttivat suurta suosiota alusta alkaen, ja niiden saatua CFA:n
hyväksynnän suosio on ainoastaan kasvanut. FIFe hyväksyi rodun 1.6.1992.
Ocicat-rodun Suomeen toi Suvi Pohjola-Stenroos ja Esa Stenroos vuonna 1993. Ensimmäiset kissat olivat lilatäplikäs EC Gemlou Pink Panther eli “Roope” ja kanelitäplikäs IC Gemlou First-Lady-of-Galax eli “Roosa” Teksasista. Pian saapumisensa jälkeen heidät vietiin näyttelyihin, joissa suosio ja kiinnostus oli luonnollisesti suuri! Näistä ja useista muista myöhemmin tuoduista Ocicateista ovat meidän nykyiset ocicatit peräisin. Vuonna 1999 rekisteröitiin Suomessa ennätysmäärä Ocicat- kissoja, ja se oli kuudenneksi eniten rekisteröity rotu (91 kpl). Vuoden 2003 loppuun mennessä Suomessa on rekisteröity yhteensä 583 ocicattia.
Ocicat on keskisuuri tai suuri, lihaksikas kuviollinen kissa, jonka vartalo on kiinteä ja jäntevä. Se on yllättävän painava kokoonsa nähden, mutta naaraat ovat yleensä selvästi pienempiä kuin urokset (urokset painavat yleensä 6-8 kg ja naaraat 3,5-5 kg). Tyypillisin ja näyttelyissä ainoa sertioikeudet omaava kuviointi on täplikäs, mutta myös siitoskelpoisia tabbykuvioisia, ja jopa yksivärisiä sekä naamiokissoja on esiintynyt satunnaisesti. Ocicatteja on yhteensä 12 väriä, ja niistä tummimmat ovat ruskea, suklaa ja kaneli. Näistä väreistä on vaalentaja- eli diluutiogeenin vaikutuksesta syntyneet sininen, lila ja beige. Kaikista edellä mainituista ovat hopeamuunnoksensa ruskea-, suklaa-, kaneli-, sini-, lila- ja beigehopea.
Villistä ulkonäöstänsä huolimatta Ocicat on luonteeltaan mitä lempein, rakastettavin, kursailemattomin ja sosiaalisin kissarotu. Niiden kiintymys omiin ihmisiinsä on sataprosenttisen vilpitöntä, ja ne myös osoittavat sen. Jotkut yksilöt ovat melko puheliaita, ja osallistuvat aivan jokaikiseen keskusteluun, mitä perhepiirissä käydään. Ocicat haluaa ehdottomasti tietää, mitä kodissa milloinkin on tekeillä, ja se haluaa myös osallistua kaikkiin askareisiin. Ocicat säilyttää pentumaisen puuhakkuutensa myös aikuisiällä. Perheen ainoana kissana se vaatii paljon seuraa ja innostavaa tekemistä. Ocicatit ovat älykkäitä, ne voivat jopa oppia pieniä temppuja kuten ovien avaamisen ja lelujen noutamisen.
Suomessa on kasvatettu Ocicatteja vuodesta 1993 lähtien, Galax – kissala aloitti Ocicat-kasvatuksen, ensimmäiset Suomessa syntyvät Ocicat – pennut rekisteröitiin vuonna 1993. Kymmenessä vuodessa ocicat-kasvattajien määrä on noussut yli 20:n. Suomalaiset ocicatit ovat Euroopan huippuluokkaa ja meidän parhaimmisto menestyykin maailmalla näyttelyssä kuin näyttelyssä. Suomalaisen kasvatustyön tuloksia on viety rodun synnyinmaan USA:n lisäksi ainakin Japaniin, Hollantiin, Italiaan, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Puolaan, Unkariin, Tsekkeihin, Latviaan ja Saksaan.
Lisätietoja:
Ocicat Ry
© Keski-Suomen
Rotukissayhdistys 2003-2007