Kategoria II:
Norjalainen metsäkissa

Historia

Norjalainen metsäkissa on kissarotu, jota on ollut jo kauan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Metsäkissa on syntynyt Norjan ankarissa luonnonoloissa todennäköisesti viikinkien lyhytkarvakissojen ja ristiretkeläisten tuomien pitkäkarvakissojen risteytyksenä.

Norjalainen metsäkissa ei ole ihmisen jalostama, vaan se on kehittynyt luonnollisen valinnan seurauksena, jolloin vain terveimmät ja voimakkaimmat yksilöt ovat selviytyneet jatkamaan sukua. Rotu on terve ja alkuperäinen.

Vasta 1977 Kansainvälinen Kissaliitto tunnusti Norjalaisen metsäkissan omaksi roduksi. Siitä alkaen se on voinut osallistua arvostelunäyttelyihin ja saada sertifikaatteja.

Kuvaus

Norjalainen metsäkissa, jota sanotaan mettikseksi on iloinen ja leikkisä kissa. Se on ystävällinen ja lempeä mutta samalla rohkea ja utelias.

Mettis on suuri, vartaloltaan pitkä ja vahvarakenteinen. Jalat ovat korkeat, takajalat ovat etujalkoja korkeammat. Häntä on pitkä ja tuuhea ja sen pitäisi ylettyä niskaan asti. Pää on kolmiomainen, jonka kaikki sivut ovat yhtä pitkät. Profiili on pitkä ja suora ilman sisäänpainumaa. Korvat ovat korkealla ja niissä on on pitkiä karvoja ja ilvesmäiset tupsut. Silmät ovat suuret, avoimet ja hieman vinot ja niissä on valpas katse.

Turkki on puolipitkä. Alusturkki on villava ja sen päällä on pitkä, sileä, vettähylkivä päällysturkki. Täydessä turkissa olevalla kissalla on paidanrintamus, tuuhea kauluri ja takajaloissa tuuheat housut. Kesäaikaan turkki on lyhyempi. Urokset kasvavat huomattavasti naaraita suuremmiksi, 4-6 kiloisiksi. Pennun kasvaminen täysikokoiseksi kestää yli vuoden.

Mettiksiä löytyy mustasta valkoiseen ja kaikki värit ovat sallittuja paitsi naamiovärit, suklaa, lila, kaneli ja kellertävän ruskea. Valkoista voi olla missä määrin tahansa rinnassa, vatsassa, tassuissa ym.

Metsäkissa viihtyy hyvin sisäkissana ja kiintyy ihmisiin. Tarha tai verkotettu parveke ovat riittäviä sen ulkoiluun, mutta se oppii myös helposti kulkemaan valjaissa. Kotona sillä on hyvä olla raapimis- ja kiipeilypuita sekä telineitä, joissa se voi purkaa energiaansa.


© Keski-Suomen Rotukissayhdistys 2003-2007