Historia
Manx-kissan synnystä on useita tarinoita. Yksi tarina kertoo, että kun Nooa keräsi eläimiä arkkiinsa, leikki kaksi kissaa arkin ulkopuolella. Nooa käski kissoja kiirehtimään ja aikansa leikittyään kissat lopulta kiirehtivät sisään. Nooalla oli kuitenkin jo kiire vetää arkin ovi kiinni, kissojen hännät jäivät oven väliin ja katkesivat. Näin syntyi hännätön manx-kissa.
Toisen tarinan mukaan manxin esi-isät uivat Man-saaren rantaan espanjalaisesta kaljuunasta, joka haaksirikkoutui Englannin länsirannikon edustalla 1588. Nykyinen tieteellinen selitys hännättömyydelle on kuitenkin luonnollinen mutaatio.
Kotisaarellaan eli Man-saarella se on päässyt rahojenkin koristeeksi. Suomessa on oma manx-kanta, jolla tuskin on mitään tekemistä Man-saaren kanssa. Suomessa vahvaa aluetta on Pohjanmaa. Ensimmäinen Suomessa rekisteröity manx oli Putzi, vuonna 1961 rekisterinumerona 6. Manx on siis yksi vanhimmista roduista Suomessa.
Kuvaus
Hännättömyyden lisäksi manx tunnetaan lyhyentukevasta ja pyöreästä olemuksesta, mutta voidaan käyttää myös kuvauksia jämäkkä ja lihaksikas.
Manxilla on pyöreä pää ja kuono, jossa leveähkö vahva nenä sekä pyöristyneet posket. Sen pyöreissä silmissä on suloinen ilme ja yleensä turkkiin sopiva väri. Korvat sijaitsevat melko korkealla päässä ja kapenevat kaartuen kohti pyöreähköä kärkeä.
Vartaloltaan manx on lyhyt, selkä muodostaa jatkuvan kaaren hartioista pyöreään takamukseen. Sen takajalat ovat selvästi etujalkoja pitemmät, eli takapää jää hartioita korkeammalle. Leveä rinta ja voimakkaat jalat antavat massiivisen vaikutelman vaikka manx onkin keskikokoinen kissa. Sen pehmeä ja paksu turkki korostaa pyöreyttä. Turkkia sanotaan kaksinkertaiseksi, eli kissalla on vartalonmyötäinen tiheä pohjaturkki ja avoin kiiltelevä päällyskarva. Kaikki väriyhdistelmät turkissa ja silmissä ovat sallittuja.
Manxin hännättömyys on perinnöllistä ja pentu voi olla rumpy (hännätön), rumpy riser (luun kohouma), stumpy (töpöhäntäinen) tai longy (hännällinen). Näistä tyypeistä kolme ensimmäistä ovat näyttelyissä hyväksyttyjä.
Manx ei osaa hännättömyyttään murehtia, vaan pennusta saakka siihen tottuneena kiipeilee kuin muutkin kissat, ellei vilkkaana hiukan enemmänkin. Voimakkaat takajalat antavat vauhtia sekä hyppyihin että liikkeellelähtöön.
Manxin kasvattaminen on vaikeaa. Koskaan ei voi olla varma millaisilla hännillä syntyvät pennut on varustettu. Eli oikeastaan manxeja ei kasvateta vaan saadaan. Ehkä tästä johtuen manx on suhteellisen harvinainen rotu.
Luonne
Seurallinen ja touhukas manx on oiva apulainen kaikissa kodin askareissa, ainakin omasta mielestään. Rodun uteliaisuus ja ehkä koiramainen käytös paljastuu vieraiden saapuessa. Iloinen ja ikänsä leikkisänä pysyvä manx sopii hyvin lasten ja koirien kumppaniksi ja tulee hyvin toimeen myös muiden kissojen kanssa.
Cymric
Cymric on pitkäkarvainen manx. Molemmat samaa, vanhaa ja luonnollisesti
syntynyttä rotua, cymric on vain pidempi karvainen versio samasta rodusta.
Cymric hyväksyttiin Fiféssä äskettäin, ja on virallinen rotu 1.1.2006 alkaen.
© Keski-Suomen
Rotukissayhdistys 2003-2007