Keski-Suomen rotukissayhdistys RY

Kategoria III:
Brittiläinen lyhytkarva

Historia

Brittiläinen lyhytkarva syntyi 1800-luvun loppupuolella Englannissa. Se kehitettiin maatiaiskissojen valioyksilöistä. Sodan jälkeen Brittikannan pienuuden vuoksi jouduttiin käyttämään jalostuksessa sinistä Persialaista. Suomeen ensimmäiset britit tulivat 1980-luvun alkupuolella. Pitkään samaan rotuun luettiin myös eurooppalainen ja kartusiaani. Nykyään kullakin rodulla on oma standardinsa. Brittiläinen oli mukana myös ensimmäisessä suuressa kissanäyttelyssä Crystal Palacessa Lontoossa heinäkuussa 1871.

Luonne

Brittiläinen lyhytkarva on luonteeltaan melko tasainen, rauhallinen ja ystävällinen. Britti voi olla puhelias, muttei äänekäs. Se tulee toimeen lasten kanssa ja sille on vain eduksi, jos perheessä on muita lemmikkejä.

Kuvaus

Brittiläisen pää on pyöreä ja massiivinen. Päälaki on leveä. Nenä on lyhyt, leveä ja suora. Nenänvarressa on heikko painauma. Silmät ovat suuret, pyöreät ja hyvin avoimet. Silmien väli on suuri. Korvat ovat pienet ja kärjistä pyöristyneet. Leuka on tukeva. Kaula on hyvin kehittynyt, vahva ja lyhyt. Vartaloltaan britti on kookas tai keskikokoinen ja lihaksikas. Uros voi painaa kymmenenkin kiloa. Rinta on leveä. Hartiat ja selkä ovat massiiviset ja tukevat. Häntä on lyhyt ja paksu. Jalat ovat lyhyet ja vahvat. Käpälät pyöreät ja tukevat. Turkki on lyhyt, tiheä ja hienolaatuinen. Alusturkki on hyvä. Jokaisen karvan on oltava juureen asti samaa väriä lukuunottamatta tabbyja ja hopeamuunnoksia.

Brittiläinen kehittyy hitaasti ja on aikuinen vasta 2-3 vuotiaana, jolloin se on saavuttanut täyden kokonsa. Järjestelmällinen kasvatuksen alkaessa ainoa brittiväri oli sininen, the british blue. Nykyisin värimuunnoksia on runsaasti yli sata. Uutuutena Suomessa ovat kuviobrittiläiset; hopeatäplikkäät. Jokaiselle värille on lisäksi oma standardinsa, jossa kerrotaan miltä turkin, nenänpään, polkuanturoiden ja silmien värin tulisi näyttää.

Lisätietoja